Tätä se tietää, kun syksy saapuu. Aikaa on vähemmän niin korttien teolle kuin muillekin käsitöille. Onneksi saan opiskelujenikin myötä käyttää aikaa taiteeseen ja oppia siitä uutta.

Niin. Nyt olen turhauttanut itseäni projektilla, jonka nimi on Hilma. Se on kitara, joka ei suostu soimaan kunnolla minun käsissäni. Aikaa oppia olisi kutakuinkin kuukausi. Siihen mennessä pitäisi osata neljä melodiakappaletta ja kymmenen säestystä. Viikon rämpyttämisen, satojen tuhansien voimasanojen ja tuhannen vahvan kahvilitran jälkeen hallitsen yhden melodioista (aika hyvinkin muuten) ja yhden säestyksistä niin onnettomasti, että...

Eilen kuitenkin tempaisin, vierailin Tiimarissa (rakastan sitä opiskelija-alennusta:)) ja sain korttiakin alulle ennen kuin työt kutsuivat. Tänään viimeistelin kortin. Tässä se on. Mitäs tykkäätte? (Niin ja ei, ei leimakuvia vieläkään...En jotenkin saa niitä kortteihin asti, laatikoihin kyllä, kirjankansiin ja kansiohin...Mutta en kortteihin...Hmm..)

1801030.jpg ~Häähumua~

Vai kihlaparilleko sittenkin? Nauhat ja sormukset löysin kierrätystavaroiden joukosta, muut materiaalit ovat siis Tiimarista hankittuja. Ja...hmm...tällä hetkellä ehkäpä rakastan sitä! Saahan omia korttejaan rakastaa, saahan??:):)

Luonnoskirja on muuten sattuneesta syystä viimeaikoina täyttynyt pienempikokoisista kuvista. Sellaisista, joita voisi koetella niiden leimakuvien tavoin korttien koristeeksi... Ehkäpä saatte nähdä sellaista taidetta jo piankin, jahka saan ne vielä tusseila parempaan kuntoon ja maalattua:)

Pitäisi suunnistaa synkkään syysilmaan viemään kirjettä postiin ja samalla poiketa pienoisessa suklaapuodissa... Kumma juttu, että harmaa ilma saa suklaan maun suuhun! Mutta hyvällä syyllä voin ostaakin sitä, sillä eilisten raksahommien jälkeen ei sokerisinkaan suklaa saa grammoja kertymään vyötärölle:)

~Tassutaapero~